Jumala on kutsunut meidät kantamaan omaa kirkkauttaan maan päällä, millainen etuoikeus se onkaan. Hän kunniottaa meitä niin, että saamme kantaa Hänen armoaan ja voimauttavaa yliluonnollista todellisuuttaan.
Näen seurakunnan etenevän ikäänkuin läpinäkyvien ovien läpi kirkkaudesta kirkkauteen.
Otamme askelia hengessä, kohti häntä.
Totuudet Jeesuksessa ovat toisaalta hyvin yksinkertaisia: kunnioittakaa toisianne, rakastakaa toisianne, hyväksykää toisenne. Kuitenkin niiden toteuttaminen on välillä vaikeaa. Siihen meidät kuitenkin on kutsuttu, sillä kunnioitus vapauttaa kirkkautta. Ilman rakkautta ei ole mitään ja ilman hyväksymistä kenenkään on mahdotonta tulla omaksi itsekseen.
Olkaamme siis Isämme kaltaisia näissä, opetellen seuraaman Jeesuksen jalanjälkiä.
Seisomme Hänen läsnäolossaan, opetellen ihailemaan Häntä, ja samalla taivas vapautuu meidän ympärillemme. Näin opimme kunnioittamaan Häntä, sillä todellinen ylistys on ihmisen nöyrin paikka. Se on paikka, jossa me kuoriudumme omasta voimastamme ja Hänen rakkautensa ja läsnäolonsa voimauttaa meidät Hänen kuninkuuteensa.
Istumme Hengessä Jeesuksen pöydässä, tulemme hengelliseksi huoneeksi.
Jumala on alkanut ladata apostoleille ilmestystä ja tahtoa kirkkaudesta, mikä iloinen odotus tässä onkaan!
Koen kuinka Taivas odottaa saadakseen tipauttaa kirkkautensa alas. Näin näyssä kun seurakunnan ylle laskettiin kultaisia siemeniä, jokaisen paikan kohdalle. Isä on siis vapauttanut jo siemenet itämään meihin. Jumala tekee upeita asioita omiensa antautuneiden sydänten kautta.
Kyse ei ole siis miten suuriksi me tullaan vaan siitä miten suuri Jumala meillä on.
Mietiskellään sitä miten iso etuoikeus meillä on, kun saamme tuntea Hänet ja kantaa hänen nimeään.
2.Kor.3:18, Room.12:1-2
Love, Hanna
