Apostolin sana: Näky apostolisesta keskuksesta

Cityseurakuntana meillä on näky tulla yhdeksi apostoliseksi keskukseksi Suomessa. Mitä se tarkoittaa? Alkuseurakunnassa kaikki alkoi Jerusalemista ja hyvin pian syntyi Antiokian seurakunta, jota voidaan pitää hyvänä malliesimerkkinä, mitä tarkoitetaan apostolisella keskuksella.

Antiokian seurakunta syntyi vainojen seurauksena ja siellä opittiin alusta lähtien elämään taistelujen keskellä. Perusasenteena oli epäitsekkyys, heillä oli selkeä halu antaa eteenpäin sitä mitä oli itse saatu.

Koko seurakunta oli mukana kaikessa apostolisessa mandaatissa, ja he tekivät sen kaikesta sydämestään. Kaikilla oli sama näky, samat arvot, kaikilla oli kunkin omat lahjat käytössä. Kaikilla oli kutsumus ja tarkoitus: Tuli mennä kaikkeen maailmaan. Tämä oli normaalia kristillisyyttä!

Siitä muodostui apostolisen keskuksen toimintamalli, jota toiset saattoivat seurata. Se toteutui kaikilla osa-alueilla: saarnoissa ja opetuksessa, pyhien varustamisessa, esirukouksessa ja hengellisessä sodankäynnissä, armolahjojen toiminnassa, voimallisessa evankelioinnissa ja uusien seurakuntien istuttamisessa.

Apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat toimivat jatkuvasti kouluttaen ja varustaen monien seurakuntien hyväksi. Siinä toteutui lahjojen ja kutsujen tunnistamista, luonteen kehittämistä, vahvaa Sanan opetusta niille, jotka halusivat olla opetettavissa. Ei pelätty virheitä, vaan niistä opittiin. Nähtiin läpimurtoja taloudessa. Koettiin jatkuvaa kouluttamista ja johtajien läpivirtaamista.

Apostolisessa keskuksessa ymmärrettiin suhteiden merkitys. Ei ole kyse virallisesta organisaatiosta, vaan osallisuudesta, jossa jaetaan mitä on saatu. Apostolisuus näkyy todellisessa antamisessa uusille seurakunnille, mutta myös vastavuoroisesti saatiin, aineellisesti ja hengellisesti.

Siinä nousi esiin uusi johtajuuden malli, jossa toimitaan tiiminä, jolloin painopiste ei ole yhdessä pastorissa (toki tiimillä on johtaja). Näin monet lahjat ja voitelut tulivat käyttöön. Tehtäviin asettaminen tapahtui vakavasti rukoillen ja paastoten.

Oikeassa järjestyksessä

Jumalallinen malli hengelliseen kasvuun tapahtuu oikeassa järjestyksessä. Viisitahoinen lahja tekee pyhät valmiiksi palveluksen työhön. Apostolisuus laittaa järjestystä paikoilleen eli lapseuden kautta palvelemaan, josta perilliseksi ja lopulta morsiameksi.

Ensin tulee saada ilmestys Isästä ja vahvistua Isä-identiteetissä. Sen perustalle rakentaminen johtaa rikkinäisestä eheäksi, ja sitten lapsesta aikuiseksi. Kasvu kutsumukseen tapahtuu kaikkien eri vaiheiden kautta.

Vasta Isä-todellisuuden jälkeen voidaan mennä asioissa eteenpäin, koska perustan pitää olla paikoillaan, jotta rakennus pysyy. Tähän liittyy läheisesti uuden liiton todellisuus, eli ymmärrys siitä, mitä Jeesus on jo tehnyt, että olemme armon alla, emme lain tai lakihenkisyyden tai uskonnollisuuden alla.

Lapsia ei panna taistelemaan hengellisessä sodassa niin kuin ei maallisissa sodissakaan. Vasta aikuisena olemme valmiita toimimaan Jumalan kanssa yhteistyössä ja viemään Jumalan valtakuntaa eteenpäin omassa kutsumuksessamme.

Pastoraalisuuden ja apostolisuuden ero

Pastoraalisuus eli pastorijohtoisuus pyrkii säilyttämään, ylläpitämään ja kokoamaan. Apostolisuus lähettää, varustaa, voimaannuttaa ja vie eteenpäin. Siinä on ykseys ja ydin yhdessä toimiminen, perhemalli, vanhemmuus jne.

Miten voi olla mukana?

Apostolisessa keskuksessa voi olla mukana paikallisen seurakunnan lisäksi joko suhteen kautta, jolloin muodostuu vahvempi yhteys, jossa seistään niiden takana, jotka ovat sieltä lähetettyjä.

Toisaalta mukana apostolisessa keskuksessa voi olla myös sellaisia, jotka jo muuta kautta ovat valmistautuneet ja tulleet lähetetyiksi, mutta kaipaavat paikkaa, josta voi saada lisää koulutusta ja tukea opetuksellisesti.

Apostoli
Seppo Pehkonen