Jumala puhui minulle tässä joku aika sitten siitä, että Hänen rakkauden kielensä on luottamus. Luottamus Hänen hyvyyteensä, pystyvyyteensä ja halukkuuteensa. Yleensäkin nojaaminen Häneen. Hänen rakkauteensa ja suunnitelmaansa, silloinkin kun se ei näy tai tunnu tai kestää kauan.
Kestäväisyys ei taida olla meidän nykyihmisten parhaita ominaisuuksia. Jos joku ei tapahdu tunneissa tai ainakin päivissä, me ajattelemme nopeasti, ettei sen ollut tarkoituskaan tapahtua.
Raamatun ihmiset odottivat, kunnes oli inhimillisesti liian myöhäistä, kuten Abraham ja Saara. Entäpä jos Jumala odottaakin tänä päivänä niitä, jotka eivät suostu lopettamaan eivätkä antamaan periksi siitä, mitä on luvattu, sanottu tai mitä odotetaan.
Olla joka tilassa tyytyväinen ja odottaa Isän parasta. Isän suunnitelmat kun monesti aukeavat vasta ajan kuluttua, ja ovat monesti hyvin paljon suurempia ja parempia kuin osaisimme itse edes pyytää tai ajatella.
Love, Hanna
