Ajankohtaista

Läsnäolokeskeinen seurakunta

Me Cityllä rakastamme Jumalan läsnäoloa. Haluamme rakentaa seurakuntamme, kaiken, Isän läsnäolon ympärille ja perustalle. Haluamme tuntea hänen läsnäolonsa ja rakkautensa ja voimansa konkreettisesti: haluamme nähdä ihmeitä, haluamme nähdä, että sairaat paranevat ja sidotut vapautuvat! Haluamme antaa hänelle tilan ja luvan olla hurja, kaunis, kaikkivaltias Jumala elämissämme, itsessämme ja seurakuntamme keskuudessa. Janoamme enemmän hänen todellisuuttaan. Olemme alkaneet rakentaa läsnäolon paikkaa uudessa rukoushuoneessamme; tulemme yhteen, ilman agendaa, odottaen, että hän kohtaa meitä. Opettelemme yhdessä olemaan hänen läsnäolossaan, ylistämme, rukoilemme, viivymme.

Jumala on alkanut opettamaan läsnäolosta. Jumalan läsnäolossa on kyse paljon enemmästä kuin vain ”ilmapiiristä”, jossa tunnemme hänet, jossa hän liikkuu, ja ihmeitä tapahtuu. Minun täytyy myös itse olla läsnä. Jos en itse ole läsnä, en pysty ottamaan vastaan hänen läsnäoloaan – sitä kaikkea, mitä hän on, ja hänen rakkauttaan kaikessa täyteydessään!

Jotta voin olla läsnä, minun täytyy olla tässä päivässä, hyväksyä se, missä olen nyt. Niin usein haluamme ”olla jo jossain”, olla jo parantuneita, kypsempiä, syvemmällä suhteessa Jumalaan. Hän on persoonana läsnä, suhteessa minuun. Minunkin täytyy antaa aito itseni hänen rakastettavakseen, muuten rakkaus ei tunnu eikä tule perille! Saan juuri tähän, tänään, minuna, tämän hetkisessä, rehellisessä tilassani, ottaa vastaan hänen rakkautensa ja hyvyytensä. Kun olen läsnä kokonaan – henki, sielu ja ruumis – hänen rakkautensa myös pääsee parantamaan minua, koska parantuminen tapahtuu sielun ja ruumiin alueilla, erityisesti tunne-elämässä.

Läsnäolo on siis rohkea laji. Se vaatii minulta paljaaksi tulemista, rehellisyyttä, pysähtymistä, pysymistä, sydämen avaamista, luottamista. Kun sydämeni on auki, kun olen läsnä itselleni, Jumalalle ja toisille ihmisille – silloin alan todella elää. Silloin hänen elämänsä saa vapaasti virrata minuun ja minussa; silloin voin nauttia hänen täyteydestään, joka on jo minun! (1 Joh. 3:1, Ef. 1:3, Joh. 4:14)

Jumalan läsnäolo on ennen kaikkea sisäinen todellisuus. Hän on meissä, ja me olemme hänessä. Hän on meidän lähteemme, ja me olemme vastaanottajia. Ja mitä enemmän hänen rakkautensa saa meitä parantaa, mitä syvemmälle olemme juurtuneet identiteetissämme hänessä, sitä hurjemmin uskon, että tulemme myös kokemaan hänen läsnäoloaan yhdessä seurakuntina ja yhteisöinä. Parantuneisiin sydämiin, jotka eivät loukkaannu tai syytä, vaan rakastavat – tälle kestävälle perustalle hän voi laskea kirkkautensa painon.

Päivi

Artikkelit